Ensimmäiset opetusharjoittelun oppitunnit ovat takana. Oppilaitos itsessään on jo ennakkoon tullut jonkin verran tutuksi työn kautta. Ohjaava opettaja puolestaan on hyvin tuttu monen eri tekijän kautta. Ehkä näistä syistä opetusharjoittelun aloittaminen tuntui luontevalta ja helpolta.
Opiskelijat ovat lähihoitaja-opiskelijoita ja menossa on parhaillaan elämänkaareen ja varhaiskasvatukseen liittyviä opintoja. Opiskelijoita on yhteensä 23, hyvin eri-ikäisiä ja eri lähtökohdista olevia opiskelijoita. Osa opiskelijoista on nuoria, juuri yläkoulun päättäneitä. Osa taas on aikuisia, työelämässä olleita ja monella on jo omaa perhettä.
Mennessäni mukaan opintoihin opiskelijat aloittivat juuri uutta kokonaisuutta, elämänkaarta. Ohjaava opettaja oli jakanut ryhmän kuuteen pienryhmään, joista jokainen sai tehtäväkseen oman ikä- ja kehitysvaiheen: 0-3-vuotiaat, 4-6-vuotiaat, 7-12-vuotiaat, 13-19-vuotiaat, 20-65-vuotiaat ja yli 65-vuotiaat. Ryhmien tehtävänä oli valmistella omasta vaiheestaan posteri (sosiaalinen, kognitiivinen sekä fyysinen kasvu ja kehitys) sekä yksilötehtävänä täydentää posteria kirjoittamalla kahden sivun tiivistelmä. Heillä oli tehtävänä myös valmistella omasta aiheestaan kolme koekysymystä. Ryhmätyöt on tarkoitus esitellä muille myöhemmin.
Opettaja kertoi opiskelijoille työskentelytavat sekä antoi vinkkejä tiedonhankintaan (kirjallisuutta ja nettisivuja). Hän korosti, ettei tehdä copypaste-tyylillä - asioiden ymmärtäminen ja omaksuminen on olennaista. Jos esimerkiksi käyttää jotain tiettyä käsitettä, tulee myös ymmärtää, mitä se tarkoittaa. Ryhmätöiden valmistelu alkoi tunnilla, mutta osittain se jäi opiskelijoiden itsenäiseen työskentelyyn. Pääsenkin myöhemmin mukaan kuulemaan ja näkemään tuotokset.
Olimme tällä kertaa luokassa, jossa oli opettajan tietokoneen lisäksi myös tietokoneet opiskelijoille. Kaikissa luokissa niitä ei kuitenkaan ole, vaan tilat tulee suunnitella ja varata tarpeen mukaan.
Itse olen opettajana opettanut paljon nuorempia oppilaita tai kouluttanut työntekijöitä, ja näillä molemmilla ryhmillä on melkolailla pakko olla opetuksessa läsnä. Sen sijaan ammatillisessa koulutuksessa haasteena saattaa olla se, että opiskelijat eivät aina ole tunneilla tai muissa opiskeluun liittyvissä tilanteissa läsnä. Tämä oli sellainen tieto, mitä en aiemmin ollut ajatellut ja mikä varmasti pitää osata ottaa huomioon. Ja toisaalta pitää myös tukea ja tsempata opiskelijoiden aktiivista osallistumista ja ylipäätään läsnäoloa.
Yksi opiskelija on lähtöisin muualta kuin Suomesta. Juttelin hänen kanssaan hetken ja kysyin, miten hän pärjää suomen kielellä (hän oli juuri lukemassa suomenkielistä materiaalia netistä). Hän kertoi, että ymmärtää kyllä oikein hyvin, mutta suomen kielellä tuottaminen (suullisesti ja kirjallisesti) on haastavampaa. Tämä opiskelija vaikutti olevan hyvin ryhmässä mukana ja näin hänen ottavan vastavuoroisesti kontaktia muihin opiskelijoihin. Enemmän "erilaisuutta" tähän ryhmään tuo luultavasti ikäjakauma: 16-vuotiaan elämäntilanne ja suhtautuminen opiskeluun on taatusti aivan toisenlainen kuin keski-ikäisellä, pitkään työelämässä olleella perheenäidillä.
Seuraavalla viikolla opiskelijat ovat orientoitumassa tulevaan TOP-paikkaansa. Luulenpa näkevänikin muutamia opiskelijoita, sillä viiden opiskelijan TOP suuntautuu minun johtamiin yksiköihin.
Tämä oli mukava aloitus opetusharjoittelulle. Ajatukset ovat jo pikkuhiljaa siirtyneet omaan opetukseen - aihioita on jo paljon mielessä, mutta ennen lopullista suunnitelmaa, on vielä hyvä, kun pääsen havainnoimaan opetusta ja ryhmää enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti