Haastava vuorovaikutustilanne kollegojen kesken
Millainen tilanne?
Oppilaitoksessa työskentelee tiimiopettajina nuori, vastavalmistunut Teija ja opettajan työtä vuosikymmeniä tehnyt Anneli. He opettavat samoja opiskelijaryhmiä ja muodostavat opettajatiimin. Osa opetuksesta on jommankumman vastuulla, mutta joistakin oppimiskokonaisuuksista he vastaavat yhdessä.
Teija ja Anneli tuntevat toisensa jo edellisen lukuvuoden perusteella, kun Teija teki opettajan sijaisuutta, mutta vasta tänä syksynä he työskentelevät tiiviimmin yhdessä, tiimiopettajina. Heillä molemmilla on omat kotiryhmänsäkin, mutta tietyissä kokonaisuuksissa he yhdistävät sekä ryhmiensä opiskelijat että omat työpanoksensa.
Tiimiopettajuuden taustalla on oppilaitoksen johtaja, jonka aloitteesta oppilaitoksessa on toteutettu yhteisöllistä opettajuutta aiemminkin - erittäin hyvällä menestyksellä. Nyt kun yksikköön tuli uusi vakituinen opettaja, Teija, ajatteli esimies, että Teija saisi arvokasta tukea kokeneemmalta opettajalta Annelilta. Tarkoituksena oli luoda expertti-noviisi-opettajapari, jossa kokeneempi työntekijä samalla ohjaa ja perehdyttää uran alkuvaiheessa olevaa opettajaa. Luonnollisesti toinen tärkeä peruste tiimiopettajuudelle oli opiskelijat - tiimiopettajuus hyödyntää ennen kaikkea opiskelijoita ja luo hyviä oppimistuloksia.
Syksy on alkanut ristiriitaisissa tunnelmissa. Teija on innoissaan uudesta työstään ja hänellä on mielessä paljon uusia opetusmenetelmiä. Hän kokee kuitenkin olevansa aivan eri aaltopituudella kuin kollegansa. Teijan mielestä Anneli työskentelee hyvin vanhanaikaisesti ja hitaasti. Anneli ei ole tilanteesta yhtä innoissaan kuin Teija. Eläkeikä lähestyy ja intoa uudenlaiseen opetukseen ei juuri ole. Olisi niin helppo toteuttaa opetus samalla tavalla kuin aiempina vuosina, hyvinhän se on mennyt. Anneli kaipaa rauhallisempaa tahtia sekä tuttuja ja turvallisia työtapoja.
Viikkojen kuluessa tilanne muuttuu koko ajan hankalammaksi. Teija turhautuu Annelin hitauteen ja passiivisuuteen. Yhteistä suunnitteluaikaa ei tahdo löytyä, yhteisistä tavoitteista puhumattakaan. Teijan mielestä Anneli ei huolehdi omista tehtävistään eikä sitoudu tiimiopettajuuteen. Anneli taas kokee, että Teija kiirehtii ja hoputtaa. Määräilee häntä. Annelin asenne yhteistyöhön on hyvin negatiivinen.
Molemmat ovat käyneet keskustelemassa oppilaitoksen johtajan kanssa, mutta keskenään he eivät asiasta ole puhuneet.
Tilanteen käsittely ratkaisukeskeisen työnohjauksen keinoin
Oppilaitoksen johtaja oivaltaa välittömästi Teijan ja Annelin kanssa käymiensä keskustelujen perusteella, mistä on kyse.
Oppilaitoksessa moni opettaja on työskennellyt ja työskentelee edelleen tiimiopettajuuden periaatteiden mukaisesti. Opettajat ovat antaneet johtajalle positiivista palautetta tiimiopettajuudesta: yksinäinen opettajantyö on vaihtunut yhteisöllisempään ja opettajakollegalta on oppinut paljon uutta. Jaettu työ on koettu mielekkäänä, vaikkakin suunnittelu vaatii hetkellisesti enemmän työaikaa. Tiimiopettajuus mahdollistaa myös paljon sellaista, mitä yksin ei voi toteuttaa. Nyt ei kuitenkaan käynyt niin.
Johtaja ei aiempien positiivisten kokemusten perusteella osannut ajatellakaan, että tiimiopettajuus voisi tuoda myös haasteita. Nyt niin on selvästi käynyt. Johtaja ymmärtää, että tässä tilanteessa osapuolet eivät olleet valmiita itsenäisesti aloittamaan tiimiopettajuutta. He olisivat tarvinneet siihen ohjausta ja tukea. Koska tilanne vaikuttaa jo kärjistyneen, päätyy johtaja työnohjaukseen. Työnohjaajaksi tilanteeseen tulee työyhteisösovittelija, joka käyttää työssään ratkaisukeskeisiä menetelmiä, erityisesti sovittelua.
Työnohjaaja sopii Teijan ja Annelin kanssa aloitustapaamisen. Hän kertoo ratkaisukeskeisen työnohjauksen periaatteista:
He käyvät aloitustapaamisessa myös hyvin lyhyesti läpi tilannetta, johon on päädytty. Tähän ei kuitenkaan tässä vaiheessa mennä syvällisemmin.
Koska sekä Anneli että Teija ovat molemmat turhautuneita tilanteeseen, päättävät molemmat mielellään osallistua prosessiin. Ensimmäinen askel kohti ratkaisua on siis otettu.
Seuraavaksi työnohjaaja sopii molempien osapuolien kanssa yksilötapaamiset, joissa hän kartoittaa nykytilaa, missä mennään, sekä toisaalta myös tavoitetilaa, mihin olisi syytä päästä. Työnohjaaja selvittelee myös opettajien mahdollisuuksia vaikuttaa tilanteeseen. Lisäksi hän kuulostelee, uskovatko osapuolet ylipäätään tiimiopettajuuden mahdollisuuksiin.
Yksilötapaamisten perusteella käy selväksi, että Teija on motivoinut ja halukas toimimaan tiimiopettajina - hän kaipaa vain selkeyttä, toimivaa työnjakoa, aikataulutussa pysymistä ja sitoutumista. Työnohjaajan kanssa hän käy läpi omia ja Annelin vahvuuksia. Niitä löytyy molemmilla: hyvin erilaisia vahvuuksia, jotka varmasti täydentävät toisiaan. Pohdittavaksi jää, miten heidän molempien vahvuudet saataisiin yhteiskäyttöön, oppilaiden hyväksi ja opetuksen tueksi?
Anneli puolestaan kaipailee entiseen. Työnohjaaja syventää keskustelua Annelin kanssa kohti tiimiopettajuuden merkitystä ja erityisesti sen antia oppimisen näkökulmasta. Anneli erittelee tiimiopettajuuden haasteet ja hyödyt. Yllättäen Anneli löytää paljon tiimiopettajuuden hyötyjä - hän ymmärtää sen merkityksen selkeämmin kuin aiemmin. Haasteeksi jää oikeastaan vain uuden opetustavan vieraus: kun on toiminut vuosia tietyllä tavalla ja vastannut opetuksesta yksin, on vaikea omaksua uusi tapa toimia. Pohtiessaan näitä hän oivaltaa, miten vahvasti oma asenne, epävarmuus, on estänyt uuden työskentelytavan aloittamista. Annelin tehtävänä on tapaamisen jälkeen syventää ymmärrystään tiimiopettajuuden hyödyistä.
Yksilötapaamisten jälkeen opettajakollegat ja työnohjaaja tapaavat taas yhdessä. Tällä kertaa tavoitteena on rakentaa luottamusta sekä visioida tulevaa: laatia tavoitteita. Ihan ensimmäisenä molemmat kertovat yksilötapaamisten oivalluksistaan. Luottamusta lähdetään rakentamaan tarve-sanojen kautta. Molemmat valitsevat ennakkoon suunnitellusta sanajoukosta tarpeita, joita kokevat tarvitsevansa toiselta, jotta työ sujuisi mahdollisimman hyvin. Tarpeet myös perustellaan.
Työnohjaaja sopii Teijan ja Annelin kanssa aloitustapaamisen. Hän kertoo ratkaisukeskeisen työnohjauksen periaatteista:
- prosessissa ei etsitä syyllisiä, vaan keskitytään ratkaisuihin
- ongelmille etsitään myönteisiä toimintavaihtoehtoja
- työntekijöistä havaitaan vahvuuksia
- haasteet muutetaan tavoitteiksi
- sovittelu perustuu osapuolien vapaaehtoisuuteen, osallisuuteen ja aktiivisuuteen
- työnonjaus on luottamuksellista
Koska sekä Anneli että Teija ovat molemmat turhautuneita tilanteeseen, päättävät molemmat mielellään osallistua prosessiin. Ensimmäinen askel kohti ratkaisua on siis otettu.
Seuraavaksi työnohjaaja sopii molempien osapuolien kanssa yksilötapaamiset, joissa hän kartoittaa nykytilaa, missä mennään, sekä toisaalta myös tavoitetilaa, mihin olisi syytä päästä. Työnohjaaja selvittelee myös opettajien mahdollisuuksia vaikuttaa tilanteeseen. Lisäksi hän kuulostelee, uskovatko osapuolet ylipäätään tiimiopettajuuden mahdollisuuksiin.
Yksilötapaamisten perusteella käy selväksi, että Teija on motivoinut ja halukas toimimaan tiimiopettajina - hän kaipaa vain selkeyttä, toimivaa työnjakoa, aikataulutussa pysymistä ja sitoutumista. Työnohjaajan kanssa hän käy läpi omia ja Annelin vahvuuksia. Niitä löytyy molemmilla: hyvin erilaisia vahvuuksia, jotka varmasti täydentävät toisiaan. Pohdittavaksi jää, miten heidän molempien vahvuudet saataisiin yhteiskäyttöön, oppilaiden hyväksi ja opetuksen tueksi?
Anneli puolestaan kaipailee entiseen. Työnohjaaja syventää keskustelua Annelin kanssa kohti tiimiopettajuuden merkitystä ja erityisesti sen antia oppimisen näkökulmasta. Anneli erittelee tiimiopettajuuden haasteet ja hyödyt. Yllättäen Anneli löytää paljon tiimiopettajuuden hyötyjä - hän ymmärtää sen merkityksen selkeämmin kuin aiemmin. Haasteeksi jää oikeastaan vain uuden opetustavan vieraus: kun on toiminut vuosia tietyllä tavalla ja vastannut opetuksesta yksin, on vaikea omaksua uusi tapa toimia. Pohtiessaan näitä hän oivaltaa, miten vahvasti oma asenne, epävarmuus, on estänyt uuden työskentelytavan aloittamista. Annelin tehtävänä on tapaamisen jälkeen syventää ymmärrystään tiimiopettajuuden hyödyistä.
Yksilötapaamisten jälkeen opettajakollegat ja työnohjaaja tapaavat taas yhdessä. Tällä kertaa tavoitteena on rakentaa luottamusta sekä visioida tulevaa: laatia tavoitteita. Ihan ensimmäisenä molemmat kertovat yksilötapaamisten oivalluksistaan. Luottamusta lähdetään rakentamaan tarve-sanojen kautta. Molemmat valitsevat ennakkoon suunnitellusta sanajoukosta tarpeita, joita kokevat tarvitsevansa toiselta, jotta työ sujuisi mahdollisimman hyvin. Tarpeet myös perustellaan.
Työskentelyn tavoitteista keskustellaan ja ne kirjataan muistiin. Tavoitteet muotoutuvat yhteisiksi toimintatavoiksi: aloitetaan säännölliset suunnittelutapaamiset, joissa suunnitellaan opetusta, sovitaan vastuut jne. Työnohjaaja toimii kirjaajana ja tavoitteiden sisällöt tulevat opettajilta. Työnohjaaja ohjaa keskustelua tarvittaessa ja pitää keskustelun painopisteen tulevaisuudessa: miten yhteistyö saadaan tulevaisuudessa riittävän hyväksi.
Seuraavalla tapaamiskerralla perehdytään sopimukseen, johon työnohjaaja on kirjannut olennaiset asiat. Sopimuksessa on mm. kuvattu Teijan ja Annelin kertomat konkreettiset tavoitteet. Sopimusta käydään läpi ja tarkennetaan. Sitoutumisen merkiksi sopimus myös allekirjoitetaan. Tapaamisen lopussa sovitaan seurannasta: miten ja milloin pysähdytään tarkastelemaan työn sujumista. Työnohjaaja ottaa molempiin yhteyttä lähiviikkoina, jotta hän kuulee, onko tilanne edistynyt. Tarvittaessa sovitaan uusi tapaaminen. Teija ja Anneli ovat lähempänä toimivaa yhteistyötä, mutta molemmat ymmärtävät sen, että yhdessä toimimisessa ollaan vasta alussa. Toimintaa tulee edelleen arvioida ja kehittää - unohtamatta omaa asennetta, tahtotilaa ja toisen huomioimista.
Lisämateriaalia:
Tiimiopettajuudesta
Ratkaisukeskeisestä työnohjauksesta
Seuraavalla tapaamiskerralla perehdytään sopimukseen, johon työnohjaaja on kirjannut olennaiset asiat. Sopimuksessa on mm. kuvattu Teijan ja Annelin kertomat konkreettiset tavoitteet. Sopimusta käydään läpi ja tarkennetaan. Sitoutumisen merkiksi sopimus myös allekirjoitetaan. Tapaamisen lopussa sovitaan seurannasta: miten ja milloin pysähdytään tarkastelemaan työn sujumista. Työnohjaaja ottaa molempiin yhteyttä lähiviikkoina, jotta hän kuulee, onko tilanne edistynyt. Tarvittaessa sovitaan uusi tapaaminen. Teija ja Anneli ovat lähempänä toimivaa yhteistyötä, mutta molemmat ymmärtävät sen, että yhdessä toimimisessa ollaan vasta alussa. Toimintaa tulee edelleen arvioida ja kehittää - unohtamatta omaa asennetta, tahtotilaa ja toisen huomioimista.
Lisämateriaalia:
Tiimiopettajuudesta
Ratkaisukeskeisestä työnohjauksesta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti